Lakka ry

Lapin kamariorkesterin tietää hyväksi työpaikaksi siitäkin, että jos joskus joutuu olemaan hetken pois, tuntuu ohjelmistoon päätyvän huippumielenkiintoista soitettavaa aina JUURI sille ajalle. Näkökulman pulmaan saa kansansadusta, siitä jossa lammas analysoi kypsän harkiten aidan toisella puolella leiskuvaa ruohikkoa...

Sillä välin kun alttoviulistimme ja nuotistonhoitajamme Meltsu jakoi käyrätorven nuottilokeroon mm. Cerhan Triptychonin soolostemman, Mozart-sarjan loppuhuipennuksen isolla torviryhmällä, Jukka Perko –jazzkonsertin genrenvenytykset sekä Gluckin D-duurisinfonian korkeat virtuoositikutukset, minä jatkoin joululomaani olemalla vuoden kuusi ensimmäistä viikkoa isäkuukaudella. Matkustelimme kolmestaan puolison ja vuoden vanhan Okon kanssa, tutustuimme toisiimme ja maailman ihmeisiin. Kannatti se.

Sijaisenani alkuvuodesta toimi ansiokkaasti helsinkiläinen freelance-käyrätorvensoittaja Miriam Brown. Vanha ystävämme Mirkkis asui sijaisuutensa ajan kotonamme, joten kaupunkiin palattuamme vietimme hetken aikaa kämppiksinä. (Asetelma tarjosi ruumiistairtautumiskokemuksia: jos henkilö käy minun työpaikallani tekemässä minun töitäni, tulee tottuneesti avaimillani sisään asuntoomme ja viettää vielä vapaa-aikaansa minun kavereitteni kanssa – niin enkö se silloin ole minä?)

Omaa harjoittelua ei voi kokonaan jättää lähes kahden kuukauden työtauon ajaksi. Kuitenkin, jotta koko perhevapaa ei olisi mennyt isin soittokunnon ylläpitämiseen, otin Rovaniemeltä mukaan vain yhden seuraavien viikkojen ohjelmiston nuotin. Voin puhtain mielin vakuuttaa, että ensi viikon konsertissa kuultavan Poulencin Seksteton käyrätorvistemma onkin nyt ainakin etukäteisreenattu perusteellisesti.

Remmissä taas, hyvinvoivana ja soittointoisena.

-Ilkka Puputti, käyrätorvi